A Storm of Swords

Takakansista:

Blood runs truer than oaths.

The Seven Kingdoms are divided by revolt and blood feud as winter approaches like an angry beast. in the northern wastes a horde of hungry, savage people steeped in the dark magic of the wilderness is poised to invade the Kingdom of the North where Robb Stark wears his new-forged crown. And Robb's defences are ranged against the South, the land of the cunning and cruel Lannisters, who have his young sisters in their power. Throughout  Westeros the war for the Iron Throne rages more fiercely than ever, but if the Wall is breached, no king will live to claim it.

--

Fear cuts deeper than swords.

The Starks are scattered. Robb Stark may be King in the North, but he must bend to the will of the old tyrant Walder Frey if he is to hold his crown. And while his youngest sister, Arya, has escaped the clutches of the depraved Cersei Lannister and her son, the capricious boy-king Joffrey, Sansa Stark remains their captive, trapped in marriage with Joffrey's deformed uncle, the embittered dwarf Tyrion. Meanwhile, across the ocean, Daenery Stormborn, the last heir of the Dragon king, delivers death to the slave-trading cities of Astapor and Yunkai as she approaches Westeros with vengeance in her heart


A Song of Ice and Fire (suom. Tulen ja jään laulu) on ainakin tämänhetkinen lempikirjasarjani. George R. R. Martin on luonut niin tarkan ja mielenkiintoisen maailman, että siihen lumoutuu. Olen lukenut nyt koko sarjan, mutta A Storm of Swords, sarjan kolmas osa oli jäänyt minulta aikaisemmin tänä vuonna kesken, joten aloitin sen nyt alusta ja luin loppuun. Kahteen osaan jaettu kirja tuntui kestävän ikuisuuden, mutta hyvällä tavalla. Mitä pidempi, sen parempi. Kirjaa kerrottiin kymmennen eri hahmon näkökulmasta (jos prologi- ja epiloginäkökulmia ei lasketa) ja jokaisella hahmolla on oma juonensa. Siis juonikaaria oli yhteensä kymmenen, ja seuraavissa osissa yhä enemmän. Juonet ja hahmot olivat kuitenkin kytköksissä toisiinsa.

Tulen ja jään laulua on ehkä vaikea lukea, jollei keskity ja ole aidon kiinnostunut kaikesta. Itse sarjaa aloittaessani ongelmani olikin vähäinen kiinnostus joihinkin tapahtumiin ja hahmoihin ja kärryiltä putosi nopeasti. Kirjat pitävät sisällään niin paljon salaisia teorioita ja pieniä huomautuksia ja maailmaan omaa historiaa, että lukukokemuksesta saa enemmän irti jos sarjaan perehtyy kunnolta. Itselleni innon sarjaan toi omilta osin TV-sarja Game of Thrones, joka kalpenee huomattavasti kirjojen rinnalla oikoteineen ja myöhemmillä kausilla huomattavan isoine muutoksineen.

A Storm of Swords on kirjana hajanaisempi kuin kaksi edellistä, A Game of Thrones sekä A Clash of Kings. Näkökulmahahmot ovat suurrimilta osin erossa toisistaan, eri puolilla maanosaa. Heitä kuitenkin yhdistää sota ja kuolema. Hahmoja sarjassa kuolee runsaasti, mutta ei ehkä niin liioitellusti kuin maine kertoo. Tai ehkä se riippuu siitä, millaisia kirjoja on aikaisemmin lukenut. Edes näkökulmahahmot eivät ole turvassa. A Storm of Swords on täynnä raivostuttaviakin juonenkäänteitä, jotka ovat samalla nerokkaita ja pitävä kiinnostuksen yllä. Rakastan sitä, että ei voi ennalta arvata mitä tulee tapahtumaan! Toisaalta, kiitos TV-sarjan ja oman urkkimiseni, tiesin kaikki tapahtumat etukäteen. Silti ne jännittivät. A Storm of Swords on paljon tapahtumarikkaampi kuin esimerkiksi A Clash of Kings, jossa saattoi olla kokonaisia kappaleita joissa ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Tällaisia saattoi olla ainakin A Storm of Swordsin alkupuolella mutta varsinkin kirjan toisessa osassa jokainen kappale oli toimintarikas.Viiimeiset kappaleet loppuivat cliffhangereihin.

Olen jo pitkään todennut, ettei minulla ole tässä sarjassa varsinaista lempihahmoa. On hahmoja joista pidän kovasti ja hahmoja joista en pidä lainkaan. Kiinnyn helposti jopa hahmoihin, joilla ei ole isoa roolia saatika paljon repliikkejä. Useimmiten saatan pitää hahmon tarjoamasta näkökulmasta ja juonesta enemmän kuin itse hahmosta. Pidin tässä kirjassa eniten Catelynin sekä Aryan näkökulmista, Aryan juonesta ja ainakin näkökulmana vähiten Davosista. Pidin myös siitä, että kirjassa saattaa kuulua satoja sivuja ennen kuin saamme lisää tietoa näkökulmahahmon kohtalosta. Se pitää jännityksen yllä. Tässä kirjassa ei mielestäni kenenkään hahmon näkökulma ollut turha, mutta kahdessa seuraavassa osassa on valitettavasti pari sellaista.

A Storm of Swords oli ehdottomasti erittäin hyvä kirja, vaikka mieltymykseni saattaa johtua siitä että olen aivan tämän sarjan lumoissa. Kirjasarjan lukeminen englanniksi on ollut paras päätökseni ikinä. Tekstissä on aluksi omat hankaluutensa, varsinkin kun Martin käyttää erikoisempia muotoja ja ihan omia sanoja osana maailmaa, mutta tekstiin totuttua hieman yksinkertaisempaa suomenkielistä tekstiä on ollut omituista lukea heti Tulen ja jään laulun jälkeen. Olen oppinut paljon sanastoa ja hieman monimutkaisemman englannin lukeminen on tuntunut sujuvan paremmin tämän jälkeen. A Storm of Swords ei tapahtumarikkaudestaan huolimatta päässyt suosikikseni tästä sarjasta. Ehkä sijoittaisin sen kolmanneksi. A Feast for Crowsin ja A Game of Thronesin jälkeen.

Game of Thrones, kausi 3, traileri. Kaudet 3 ja 4 kattavat A Storm of Swordsin tapahtumat.

Lothar bowed, kissed the queen's hand, and withdrew. By then a dozen others had gathered for a word. Robb spoke with them each, giving a thanks here, a smile there, as needed. Only when the ast of them was done did he turn back to Catelyn. "There is something we must speak of. Will you walk with me?"

"As you command, Your Grace."

"That wasn't a command, Mother."

"It will be my pleasure, then." Her son had treated her kindly enough since returning to Riverrun, yet he seldon sought her out. If he was more comfortable with his young queen, she could scarcely blame him. Jeyne makes him smile, and I have nothing to share with him but grief. He seemed to enjoy the company of his bride's brothers, as well; young Rollam his squire and Ser Raynald his standard-bearer. They are standing in the boots of those he's lost, Catelyn realized when she watched them together. Rollam has taken Bran's place, and Raynald is part Theon and part Jon Snow. Only with the Westerlings did she see Robb smile, or hear him laugh like the boy he was. To the others he was always the King in the North, head bowed beneath the weight of the crown even when his brows were bare.

Part 1: Steel and Snow, s. 479


--


The arrow made a soft hiss as it left his string. A moment later there was a grunt, and suddenly only two shadows were loping across the yard. They ran all faster, but Jon had already pulled a second arrow from his quiver. This time he hurried the shot too much, and missed. The wildlings were gone by the time he nocked again. He searched for another target, and found four, rushing around the empty shell of the Lord Commander's Keep. The moonlight glimmered off their spears and axes, and the gruesome devices on their round leathern shields; skulls and bones, serpents, bear claws, twisted demonic faces. Free folk, he knew. The Thenns carried shields of black boiled leather with bronze rims and bosses, but theirs were plain and unadorned. These were lighter wicker shields of raiders.

Jon pulled the goose feather back to his ear, aimed, and loosed the arrow, the nocked and drew and loosed again. The first shaft pierced the bearclaw shield, the second one a throat. The wildling screamed as he went down. He heard the deep thrum of Deaf Dick's crossbow to his left, and Satin's a moment later. "I got one!" the boy cried hoarsely. "I got one in the chest."

"Get another," Jon called.

He did not have to search for targets now; only choose them.

Part 2: Blood and Gold, s. 176


Kirja nimi: A Storm of Swords
Kirjoittaja: George R. R. Martin
Julkaisuvuosi: 2000
Kustantaja: Harper Voyager
Sivumäärä: 569 + 554

Luettu loppuun: 28.9.2015
Mistä kirja: Kirpputorilta ostettu (molemmat osat)

Arvosana: ✩✩✩✩✩

Loppuvuosi rereadia?

Hei

Enpäs ole vieläkään saanut luettua mitään loppuun, tosin 'A Storm of Swords', osa 1 lähentelee loppua. Sitten vielä osa 2 ja voin kirjoittaa postauksen.

Eilen oli sähköpostiin tullut ilmoistus, että paketti noudettavissa joten hyppäsin heti pyörän selkään ja kävin nappaamassa postista mukaani CDONin kirkkaanvihreän paketin. Paketin sisältä löytyi 'The World of Ice and Fire', eräänlainen historiikki George R. R. Martinin 'A Song of Ice and Fire' -sarjan maailmasta. Olen ensimmäisiä sivuja tässä lueskellut ja ajattelin lukea opusta muiden kirjojen rinnalla. Suurin osa kirjan sisällöstä on joiltain osin tuttua, mutta en malttanut odottaa kuukauden päästä ilmestyvää kirjaa 'A Knight of the Seven Kingdoms' joka tapahtuu samassa maailmassa, joten tilasin tämän tähän väliin.

The World of Ice and Fire

Olen muuten tässä miettinyt lähteväni uusintakierroksele useamman sarjan suhteen. 'A Song of Ice and Fire' ehkä etunenässä. 'A Game of Thrones' ja 'A Clash of Kings' onkin jo kahteen kertaan luettu, tosin ensimmäisellä kerralla ei kummastakaan päähän jäänyt juuri mitään sillä kiinnostus ei ollut tarpeeksi korkea. Nyt minulla on kuitenkin sarjasta kunnon obsessio. Jossakin lähtitulevaisuudessa on myös 'A Feast for Crows' ja 'A Dance with Dragons' luettava uudelleen.

Tänään tajusin myös haluavani lukea 'Harry Potter'- sarjan taas kerran. Myös  'Percy Jackson' ja sen jatkosarja 'Olympoksen sankarit' houkuttavat. 'Runotyttö' kirjat tuli luettua ties kuinka monetta kertaa uudelleen jo alkuvuodesta. Miksen lukisi myös 'Nälkepelin'. Hyllystäni löytyy myös 'Sinuhe egyptiläinen' jonka haluaisin lukea toisen kerran. Toisaalta on vielä paljon kirjoja, joita en vielä ole lukenut ja jotka odottavat kirjastossa. Ehkä luenkin sitten kahta kirjaa rinnakkain, toista luettua ja toista lukematonta... Katsotaan nyt mihin riittää kiinnostusta, kunhan ensin saan oman hyllyn lukemattomat luettua.

Jamie

Pohdintaa ja sen sellaista

Tälläistä pientä pohdintaa kirjoittelin ajankuluksi ennen kuin saan jotakin luettua ja kirjoitettua siitä.

Olenko ainoa kirjaihminen, joka ei oikeastaan raaski ostaa kirjoja?

Liian monesti jos vaikka kierrän kirpputorilla, vastaa tulee todella edullisia ja hyväkuntoisia kirjoja, jotka ovat lukulistalla, mutta ne jäävät pöytään ja jatkan matkaa yksin. CD-levyjen kanssa tälläistä ongelmaa ei ole, sillä lähden joskus mukanani levy artistilta, jota en ole edes kuunnellut. Miksi kirjat eivät sitten houkuta, vaikka niitä saisi kymmenen alle kahdellakympillä? Onko musiikki vain suurempi intohimo? Mikä minua vaivaa?

Suurimman osan hyllyni kirjoista olen ostanut jo luettuani kirjan. Osa on ollut must have -kirjoja, osa päätyy hyllyyn koska kuuluu sarjaan josta pidän, osa tietenkin lahjoja. Vain muutama kirja on päätynyt hyllyyn heräteostoksena. Viisihyllysestä kirjahyllystä vain kolme hyllyä on varattu kirjoille, muut kaksi ovat DVD-asuinaluetta. Hyllyyn mahtuisi vielä kirjoja, sillä hyllyt ovat väljät. Pelkäänkö hyllyn täyttymistä ja siksi välttelen tuomasta uusia kirjoja kotiin? Muistan ajan kun kaikki kirjani olivat lipaston päällä kirjatukien tukemina. Kirjoillekin löytyi koti vasta kun DVD-hylly alkoi olla tupaten täynnä.

Silti minusta tuntuu että olen aina ostamassa kirjoja. Viimeksi eilen tilasin netistä taas uuden, joka saapumista odotan innolla. Kerran syöksyin suoraan polkupyörällä kirjakauppaan, koska kirjat oli saatava nythetivälittömästi. Minulla on ollut joskus enemmänkin kirjoja, mutta osan niistä olen pistänyt myyntiin, sillä ne eivät olleet tarpeeksi hyviä. Siinäpä se, kirjan täytyy ansaita paikkansa hyllyssä. Sen täytyy olla niin hyvä, että sen voisi mahdollisesti lukea uudestaan. Jos lukukokemus ei ole ollut tarpeeksi hyvä, hyllyssä seisova kirja jää muistuttamaan siitä ja vie todennäköisesti jonkun paremman kirjan paikan. Haluan hyllyni olevan täynnä kirjoja, joita voin vilpittömästi ja lämpimästi suositella muille. Kirjoja, jotka merkitsevät jotakin, jotka ovat aiheuttaneet intoa ja nostattaneet tunteita. Näitä kirjoja on tosin paljon ja osa niistä asuu kirjaston hyllyssä. Usein mietin kirjakaupassa haluanko kirjan varmasti, oliko se niin hyvä? Yleensä käy niin, etten sitten raaski kirjaa ostaakaan. Minun tapauksessani kirjat on joko pakko saada tai sitten ne saavat seistä hyllyssä peläten, milloin ajan ne sieltä pois.

Kirjasto on ystävä. Viihtyisin kirjastossa tunteja. Kotikaupungissani on onneksi melko hyvä kirjasto. Joskus vaellan pitkin hyllyjen välejä ja luen kiinnostavien kirjojen takakansia. Pääni sisällä oleva lukulista on loputon, Onneksi kirjat eivät koskaan lopu kesken. Kauhuskenaarioni on, että löydän itseni tilanteesta jossa minulla ei ole luettavaa. Näin on käynyt kerran viikon lomamatkalla, joten olen sen jälkeen pakannut reissuille mukaan enemmän kirjoja kuin tarpeeksi. Paksu kirja ei välttämättä merkitse pidempää lukuaikaa, sillä jos kirja oikein vie mennessään, sen saa luettua ennen kuin huomaakaan. Sen jälkeen tietysti harmittaa. Toinen lukukerta ei ikinä vedä vertoja ensimmäiselle.

Kirjastoon liittyi aikonaan sellainen ongelma, että hamstrasin sieltä kirjoja. Koulun jälkeen saatoin nopeasti käväistä katsomassa oli mitään kirjoja, joita halusin palavasti lukea, vapaana. Mukaan saattoi tarttua ihan spontaanisti kiinnostavia teoksia ja ne kertyivät huoneeseeni jonoksi/pinoksi. Lopulta kirjoja oli odottamassa 32 ja pistin itseni lainauskieltoon. Nykyään uskallan lainata kerrallaan vain muutaman kirjan. Jokainen ajallaan. Usein laitan kirjaston kirjat lainan ajaksi omaan hyllyyni, ikään kuin omien kirjojeni vieraiksi. Tosin tällä hetkellä kirjastosta ei ole lainassa mitään, sillä omassa hyllyssä on kuusi lukematonta kirjaa. Niistä tullaan sitten kuulemaan täällä.

Eipä tässä muuta.

Jamie

Testipostaus

Tämä postaus on testi.